Sisällysluettelo:
- DSM IV tarkistettu
- Lääketieteelliset sairaudet (ICD-10-koodeilla)
- Lääketieteelliset sairaudet (ICD-10-koodeilla)
- Psykososiaaliset ja ympäristöongelmat
- Akseli V: Globaalin toiminnan arviointi
Vuonna 1952 ilmestyi ensimmäinen luokitus, DSM-I, ja se organisoitiin Adolf Meyerin reaktiokonseptin ympärille, joka ajatteli mielenterveyden häiriöitä reaktioina elintärkeisiin ongelmiin ja vaikeuksiin. DSM II puolestaan hylkää reaktion käsitteen, mutta säilyttää psykoanalyyttiset postulaatit.
Tuloksena oli yleisen järjestelyperiaatteen puuttuminen ja siksi sellaisten muutosten sarjan sisällyttäminen mielenterveyden häiriöiksi, joilla ei ollut ilmeistä keskinäistä suhdetta, kuten käyttäytyminen, henkiset ilmiöt, reaktiot päihteiden käyttöön, orgaaniset aivosyndroomat jne.. 70-luvulla alkaa "uusikrapelilainen virta", jolla on perustavanlaatuinen panos, kuten diagnostiikkakriteerit (RDC), jotka antavat etiologialle perustavanlaatuisen merkityksen.
He rikkovat perinteistä terminologiaa puhumalla "häiriöistä" eikä sairauksista. DSM III sai alkunsa saksalaisesta psykiatriasta ja laajensi Feighnerin kriteerejä ja poisti termit "ateistisen ja kuvailevan" järjestelmän kehittämiseksi.
Tärkeimmät ominaisuudet: empiirinen näkökulma, luokkien sisällyttäminen, joihin koehenkilöt integroidaan, moniaksiaalinen diagnostiikkajärjestelmä eri puolien tiedon järjestämiseksi. DSM III-R säilytti saman muodon paitsi joitain tiettyjen luokkien uudelleenjärjestelyjä. DSM IV: ssä tavoitteena on asettaa tutkimustulokset etusijalle muihin luokittelun muihin kriteereihin nähden.
Saatat myös olla kiinnostunut: Harhojen luokittelu - Määritelmä ja ominaisuudet Hakemisto- DSM IV tarkistettu
- Lääketieteelliset sairaudet (ICD-10-koodeilla)
- Psykososiaaliset ja ympäristöongelmat
- Akseli V: Globaalin toiminnan arviointi
DSM IV tarkistettu
Moniaksiaaliseen järjestelmään sisältyy arviointi useilla akseleilla, joista jokainen koskee erilaista informaatioaluetta, joka voi auttaa lääkäriä hoidon suunnittelussa ja tulosten ennustamisessa.
DSM-IV-moniaksiaaliluokitukseen sisältyy viisi akselia, moniaksiaalisen järjestelmän käyttö helpottaa eri mielenterveyshäiriöiden ja lääketieteellisten sairauksien, psykososiaalisten ja ympäristöongelmien sekä aktiivisuuden tason täydellistä ja järjestelmällistä arviointia, joka voi jäädä huomaamatta, jos Arvioinnin tavoitteena on keskittyä yksinkertaiseen ongelmaan, joka on kuulemisen kohde. Moniaksiaalinen järjestelmä tarjoaa sopivan muodon kliinisen tiedon järjestämiseksi ja välittämiseksi, kliinisten tilanteiden monimutkaisuuden kuvaamiseksi ja saman diagnoosin esittävien henkilöiden heterogeenisuuden kuvaamiseksi.
Lisäksi moniaksiaalinen järjestelmä edistää biopsykososiaalisen mallin soveltamista kliinisessä, opetuksessa ja tutkimuksessa. Tämän osan loppuosa kuvaa kutakin DSM-IV-akselia. Joissakin keskuksissa tai tilanteissa lääkärit saattavat haluta olla käyttämättä moniaksiaalista järjestelmää.
Tästä syystä osan lopussa annetaan tiettyjä ohjeita DSM-IV-arvioinnin tulosten ilmoittamiseksi ilman virallista moniaksiaalijärjestelmää.
Akseli I: Kliiniset häiriöt
Muut ongelmat, jotka saattavat olla kliinisen huomion kohteena Akseli I kuvaa kaikki luokitteluun kuuluvat häiriöt lukuun ottamatta persoonallisuushäiriöitä ja henkistä hidastumista (jotka on sisällytetty akseliin II). Akseliin I sisältyvät tärkeimmät häiriöryhmät on esitetty alla olevassa taulukossa. Muut häiriöt, joihin voidaan kiinnittää kliinistä huomiota, on lueteltu myös akselilla I.
Kun henkilö kärsii useammasta kuin yhdestä akselin I häiriöstä, ne kaikki on kirjattava. Kun useampi kuin yksi akseli I -häiriö on läsnä, on ensin ilmoitettava tärkein diagnoosi tai syy kuulemiseen. Kun henkilöllä on Akselin I häiriö ja Akselin II häiriö, päädiagnoosin tai kuulemisen syyn oletetaan vastaavan Akselia I, ellei Akseli II -diagnoosia seuraa lause (päädiagnoosi) tai kuulemisen syy).
Akseli I: Kliiniset häiriöt
Muut ongelmat, jotka saattavat olla kliinisen huomion kohteena Häiriöt, jotka alkavat lapsuudessa, lapsuudessa tai murrosiässä (lukuun ottamatta henkistä hidastumista, diagnosoitu akselilla II):
- Delirium, dementia, amnestaattiset häiriöt ja muut kognitiiviset häiriöt
- Yleisestä sairaudesta johtuvat mielenterveyshäiriöt
- Aineisiin liittyvät häiriöt
- Skitsofrenia ja muut psykoottiset häiriöt
- Mielialahäiriöt
- Ahdistuneisuushäiriöt
- Somatoformihäiriöt
- Tosiasialliset häiriöt
- Dissosiaatiohäiriöt
- Seksuaalinen ja seksuaalinen identiteetti
- Syömishäiriö
- Univaikeudet
- Pulssikontrollihäiriöt, joita ei ole luokiteltu muualle
- Sopeutumishäiriöt
- Muut ongelmat, joihin voi olla kliinistä huomiota
Akseli II: Persoonallisuushäiriöt / henkinen hidastuminen
Akseli II sisältää persoonallisuushäiriöt ja henkisen hidastumisen. Sitä voidaan käyttää myös persoonallisuuden puolustusmekanismien ja sopeutumattomien ominaisuuksien kirjaamiseen. Persoonallisuushäiriöiden ja henkisen hidastumisen luettelointi erilliselle akselille varmistaa, että persoonallisuushäiriöiden ja henkisen hidastumisen mahdollinen esiintyminen otetaan huomioon, poikkeavuuksia, jotka voivat jäädä huomaamatta, kun akselin I häiriöille kiinnitetään suoraa huomiota, yleensä kukkaisempi.
Akselilla II olevien persoonallisuushäiriöiden koodaaminen ei tarkoita, että niiden patogeneesi tai sopivan hoidon luonne poikkeavat olennaisesti akseliin I koodattuihin häiriöihin liittyvistä häiriöistä. Akselille II kuuluvat häiriöt on lueteltu laatikko alla. Kun henkilöllä on useampi kuin yksi akseli II -häiriö, suhteellisen yleinen tilanne, kaikki diagnoosit on kirjattava.
Kun henkilö osoittaa samanaikaisesti akseli I -häiriön ja akseli II -häiriön ja akselin II diagnoosi on tärkein tai syy kuulemiseen, tämä tosiasia on ilmoitettava lisäämällä lause (päädiagnoosi) tai (kuulemisen syy) Akselin II diagnoosi. Akselia II voidaan käyttää myös osoittamaan tiettyjä sopeutumattomia persoonallisuusominaisuuksia, jotka eivät täytä persoonallisuushäiriön muodostamiseksi tarvittavaa vähimmäismäärää. Maladaptiivisten puolustusmekanismien tavanomainen käyttö voidaan osoittaa myös toimintalinjassa II.
Akseli II: Persoonallisuushäiriöt / henkinen hidastuminen
- Paranoidinen persoonallisuushäiriö
- Riippuvuus persoonallisuushäiriö
- Skitsoidinen persoonallisuushäiriö
- Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö
- Skitsotyyppinen persoonallisuushäiriö
- Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö
- Epäspesifinen persoonallisuushäiriö
- Rajatila persoonallisuus häiriö
- Histrioninen persoonallisuushäiriö
- Narsistinen persoonallisuushäiriö Henkinen hidastuminen
- Välttävä persoonallisuushäiriö
Lääketieteelliset sairaudet (ICD-10-koodeilla)
Akseli III sisältää nykyiset sairaudet, joilla on potentiaalista merkitystä potilaan mielenterveyden häiriön ymmärtämisessä tai käsittelyssä. Nämä tilat luokitellaan luvun ulkopuolelle
ICD-10: n mielenterveyshäiriöt (ja ICD-9-CM: n luvun V ulkopuolella). Alla olevassa taulukossa on luettelo tärkeimmistä sairaustyypeistä. Kuten johdannossa todetaan, akselien I, II ja III häiriöiden moniaksiaalinen ero ei tarkoita, että niiden käsitteellistämisessä on perustavanlaatuisia eroja tai että mielenterveyshäiriöt eivät enää liity fyysisiin tai biologisiin tekijöihin tai prosesseihin tai että lääketieteelliset sairaudet eivät liity käyttäytymiseen tai psykologisiin tekijöihin tai prosesseihin. Lääketieteellisten tilojen erottamisen perustana on kannustaa perusteelliseen arviointiin ja parantaa mielenterveyden ammattilaisten välistä viestintää.
Lääketieteelliset sairaudet voivat liittyä mielenterveyden häiriöihin eri tavoin. Joissakin tapauksissa on selvää, että sairaus on suora syy-tekijä henkisten oireiden kehittymiselle tai pahenemiselle ja että tähän vaikutukseen liittyvät mekanismit ovat fysiologisia. Kun mielenterveyden häiriön oletetaan olevan lääketieteellisen sairauden suora fysiologinen seuraus, on sairaudesta johtuva mielenterveyshäiriö diagnosoitava akselilla I ja sairaus on kirjattava sekä akselille I että akselille III.
Kun lääketieteellisen tilan ja henkisten oireiden välinen etiologinen suhde ei ole riittävällä tavalla perusteltu sairauden diagnosoimiseksi akselille I, mielenterveyshäiriö (esim. Masennushäiriö) tulisi koodata akselille I), ja sairaus koodataan vain akselille III. On muitakin tapauksia, joissa sairaudet on kirjattava akselille III, koska ne ovat tärkeitä mielenterveyshäiriön kohteena olevan henkilön yleiselle ymmärtämiselle tai hoidolle.
Akselin I häiriö voi olla psykologinen reaktio akselin III lääketieteelliseen tilaan reaktiona rintasyövän diagnosointiin. Jotkut sairaudet eivät välttämättä liity suoraan mielenterveyden häiriöön, mutta niillä voi olla merkittäviä vaikutuksia ennusteeseesi tai hoitoosi.
Lääketieteelliset sairaudet (ICD-10-koodeilla)
- Jotkut tartuntataudit ja loissairaudet
- Kasvaimet
- Veri- ja hematopoieettisten elinten sairaudet ja eräät immuunitaudit Hormonaaliset, ravitsemus- ja aineenvaihduntataudit Hermoston sairaudet Silmän ja sen lisäosien sairaudet
- Korvan ja mastoidiprosessien sairaudet
- Verenkiertoelimistön sairaudet
- Hengityselinten sairaudet
- Ruoansulatuskanavan sairaudet
- Ihon ja ihonalaisen kudoksen sairaudet
- Luusto, lihakset ja sidekudos
- Urogenitaalisen järjestelmän sairaudet
- Raskaus, synnytys ja lapsi
- Perinataalipatologia Epämuodostumat, muodonmuutokset ja synnynnäiset kromosomaaliset poikkeavuudet
- Oireet, oireet sekä kliiniset ja laboratoriotulokset, joita ei ole luokiteltu muualle
- Haavat, myrkytykset ja muut ulkoisista syistä johtuvat prosessit
- Sairastuvuus ja kuolleisuus ulkoisista syistä
- Terveystilaan vaikuttavat tekijät ja yhteys terveyskeskuksiin
Psykososiaaliset ja ympäristöongelmat
Akselilla IV kirjataan psykososiaaliset ja ympäristöongelmat, jotka voivat vaikuttaa mielenterveyden häiriöiden diagnosointiin, hoitoon ja ennustamiseen (akselit I ja II). Psykososiaalinen tai ympäristöongelma voi olla negatiivinen elämäntapaus, ympäristövaikeus tai puute, perhe- tai ihmissuhde, sosiaalisen tuen tai henkilökohtaisten resurssien puute tai muu ongelma, joka liittyy siihen kontekstiin, jossa ihmisten kokemat muutokset ovat kehittyneet. henkilö.
Niin sanotut positiiviset stressitekijät, kuten työn edistäminen, tulisi huomioida vain, jos ne muodostavat ongelman tai johtavat siihen esimerkiksi silloin, kun henkilöllä on vaikeuksia sopeutua uuteen tilanteeseen. Sen lisäksi, että psykososiaaliset ongelmat vaikuttavat mielenterveyden häiriön aloittamiseen tai pahenemiseen, ne voivat ilmetä myös psykopatologian seurauksena tai ne voivat olla ongelmia, jotka on otettava huomioon yleisen terapeuttisen toimenpiteen suunnittelussa.
Kun henkilöllä on useita psykososiaalisia tai ympäristöongelmia, lääkärin on otettava huomioon kaikki hänen mielestään merkitykselliset. Yleensä lääkärin tulisi kirjata vain ne psykososiaaliset ja ympäristöongelmat, joita on esiintynyt kuluvaa arviointia edeltävän vuoden aikana. Lääkäri voi kuitenkin päättää kirjata ennen edellistä vuotta ilmenneet psykososiaaliset ja ympäristöongelmat, jos ne ovat selvästi vaikuttaneet mielenterveyden häiriöön tai muodostaneet terapeuttisen kohteen (esim. Aikaisemmat taistelukokemukset, jotka johtavat stressihäiriöön posttraumaattinen).
Käytännössä suurin osa psykososiaalisista ja ympäristöongelmista ilmoitetaan akselilla IV. Kuitenkin, kun psykososiaalinen tai ympäristöongelma on kliinisen hoidon keskus, se kirjataan myös akseliin I koodilla, joka on johdettu osasta
Muut ongelmat, joihin voi olla kliinistä huomiota. Mukavuussyistä ongelmat on ryhmitelty seuraaviin luokkiin: Ensisijaiseen tukiryhmään liittyvät ongelmat: esimerkiksi perheenjäsenen kuolema, terveysongelmat perheessä, perhehäiriöt erosta, avioerosta tai hylkäämisestä, muutos koti, toisen vanhemman uudelleenyhteisö, seksuaalinen tai fyysinen hyväksikäyttö, vanhempien ylisuojelu, lapsen hylkääminen, riittämätön kurinalaisuus, ristiriidat sisarusten kanssa; veljen syntymä.
Sosiaaliseen ympäristöön liittyvät ongelmat: esimerkiksi ystävän kuolema tai menettäminen, riittämätön sosiaalinen tuki, yksin eläminen, vaikeudet sopeutumiseen toiseen kulttuuriin, syrjintä, sopeutuminen elinkaaren muutoksiin (kuten eläkkeelle siirtyminen). Opetukseen liittyvät ongelmat: esim. Lukutaidottomuus, akateemiset ongelmat, konfliktit opettajan tai luokkatovereiden kanssa, sopimaton kouluympäristö.
Työongelmat: esimerkiksi työttömyys, työpaikan menettämisen uhka, stressaava työ, vaikeet työolot, tyytymättömyys, työnvaihto, konfliktit esimiehen tai työtovereiden kanssa. Asumisongelmat: esimerkiksi kodittomuus, riittämätön asuminen, epäterveellinen naapurusto, konfliktit naapureiden tai vuokranantajien kanssa. Taloudelliset ongelmat: esimerkiksi äärimmäinen köyhyys, riittämätön talous, riittämätön sosioekonominen apu. Terveydenhuoltopalvelujen saatavuuteen liittyvät ongelmat: esimerkiksi riittämättömät sairaanhoitopalvelut, kuljetuspalvelujen puute terveydenhuoltopalveluihin, puutteellinen sairausvakuutus. Oikeusjärjestelmän tai rikoksen kanssa vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat: esimerkiksi pidätykset, vankilat, oikeudenkäynnit, rikoksen uhri. Muut psykososiaaliset ja ympäristöongelmat: esimerkiksi altistuminen katastrofeille, sodalle tai muulle vihamielisyydelle, konfliktit tuntemattomien hoitajien kuten neuvonantajien, sosiaalityöntekijöiden tai lääkäreiden kanssa, sosiaalipalvelukeskusten puuttuminen.
Akseli IV:
- Psykososiaaliset ja ympäristöongelmat
- Ensisijaiset tukiryhmäongelmat
- Sosiaaliseen ympäristöön liittyvät ongelmat
- Opetusongelmat
- Työongelmat
- Asumisongelmat
- Taloudelliset ongelmat
- Terveydenhuoltopalvelujen saatavuuteen liittyvät ongelmat
- Oikeusjärjestelmän vuorovaikutukseen tai rikokseen liittyvät ongelmat
- Muut psykososiaaliset ja ympäristöongelmat
Akseli V: Globaalin toiminnan arviointi
Akseli V sisältää kliinikon mielipiteen kohteen yleisestä aktiivisuustasosta. Nämä tiedot ovat hyödyllisiä hoidon suunnittelussa ja sen vaikutusten mittaamisessa sekä evoluution ennustamisessa. Yleisen toiminnan kirjaaminen akselille V voidaan tehdä käyttämällä Global Activity Assessment Scale (EEAG) -toimintoa. EEAG voi olla erityisen hyödyllinen seurattaessa tutkittavien kliinisen kehityksen kehitystä globaalilla tasolla yksinkertaisella mittarilla. Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi saatava päätökseen vain psykososiaalisen, sosiaalisen ja työhön liittyvän toiminnan yhteydessä. Ohjeissa täsmennetään: älä sisälly fyysisiin (tai ympäristöön liittyvistä) rajoituksista johtuvia toimintahäiriöitä. Useimmissa tapauksissa EEAG-arviointien tulisi viitata kuluvaan ajanjaksoon (ts.aktiivisuustaso arvioinnin ajankohtana), koska nykyisen toiminnan arviointi heijastaa yleensä hoidon tai toimenpiteen tarvetta.
Joissakin kliinisissä keskuksissa voi olla hyödyllistä täydentää EEAG sekä ottamisen että purkamisen yhteydessä. Euroopan ulkosuhdehallinto voidaan saattaa päätökseen myös muina ajanjaksoina (esimerkiksi paras toimintataso saavutettu vähintään muutamassa kuukaudessa viime vuoden aikana). EEAG kirjataan akselille V seuraavasti: EEAG =, jota seuraa EEAG-pistemäärä 1: stä 100: een, jolloin sulkeisiin merkitään arvioinnissa näkyvä ajanjakso, esimerkiksi (nykyinen), (korkeampi taso viime vuonna), (vastuuvapauden myöntämisen yhteydessä).
Joissakin kliinisissä keskuksissa voi olla hyödyllistä arvioida sosiaalista ja työkyvyttömyyttä ja tarkistaa kuntoutuksen edistyminen psykososiaalisten oireiden vakavuudesta riippumatta. Tämän tarkoituksen vuoksi liitteeseen B on sisällytetty sosiaalisen ja työvoiman arviointiasteikko (EEASL). On ehdotettu kahta lisätaulukkoa, joista voi olla hyötyä myös joissakin keskuksissa: suhteellisen toiminnan maailmanlaajuisen arvioinnin (EEGAR) ja puolustusmekanismien laajuus. Molemmat on sisällytetty liitteeseen B.
Globaalin toiminnan arvioinnin asteikko (EEAG)
Psykologista, sosiaalista ja työhön liittyvää toimintaa on tarkasteltava hypoteettisen terveydentilan jatkumossa. Älä sisällytä toimintahäiriöitä, jotka johtuvat fyysisistä (tai ympäristöstä johtuvista) rajoituksista.
- 100 Tyydyttävä toiminta monenlaisissa aktiviteeteissa, ei koskaan näytä olevan täynnä hänen elämänsä ongelmia, on muiden arvostama monien positiivisten ominaisuuksiensa vuoksi. Ei oireita.
- 90 Oireet puuttuvat tai ovat vähäisiä (esim. Lievä ahdistus ennen tenttiä), hyvä aktiivisuus kaikilla alueilla, kiinnostunut ja mukana monenlaisissa aktiviteeteissa, sosiaalisesti tehokas, yleisesti tyytyväinen elämään, ei muita huolia tai ongelmia kuin päivittäiset (esim. satunnaiset riidat perheenjäsenten kanssa).
- 80 Jos oireita on, ne ovat ohimeneviä ja odotettavissa olevia reaktioita psykososiaalisiin stressitekijöihin (esim. Keskittymisvaikeudet perheväkivallan jälkeen); sosiaalisessa, työ- tai koulutustoiminnassa tapahtuu vain pieni muutos (esim. koulun suorituksen tilapäinen heikkeneminen).
- 70 Joitakin lieviä oireita (esim. Masentunut mieliala ja lievä unettomuus) tai joitain vaikeuksia sosiaalisessa, työ- tai koulutustoiminnassa (esim. Satunnainen toisto tai varastaminen kotoa), mutta toimivat yleensä melko hyvin on joitain merkittäviä ihmissuhteita.
- 60 Kohtalaiset oireet (esim. Tasainen vaikutus ja epäsuora kielenkäyttö, satunnaiset paniikkikohtaukset) tai kohtuulliset vaikeudet sosiaali-, työ- tai koulutustoiminnassa (esim. Harvat ystävät, konfliktit työtovereiden tai koululaisten kanssa).
- 50 Vakavat oireet (esim. Itsemurha-ajatukset, vakavat pakkomielteiset rituaalit, varastaminen varastosta) tai häiriöt
- 41 vakava sosiaali-, työ- tai koulutoiminnasta (esim. Ei ystäviä, kykenemätön pitämään työpaikkaa).
- 40 Todellisuuden tarkistamisen tai viestinnän heikkeneminen (esim. Kieli on joskus epäloogista, epäselvää tai merkityksetöntä) tai merkittävä heikentyminen useilla aloilla, kuten koulutyö, perhesuhteet, arviointi, ajattelu tai mieliala (esim. masentunut mies välttää ystäviä, jättää perheen eikä kykene työskentelemään; lapsi lyö usein nuorempia lapsia, uhmaa kotona ja lopettaa koulunkäynnin).
- Harhaluulot tai aistiharhat vaikuttavat merkittävästi käyttäytymiseen, tai viestinnässä tai arvostelukyvyssä on vakavia häiriöitä (esim. Joskus epäjohdonmukainen, selvästi sopimaton, itsemurha-aiheet) tai kyvyttömyys toimia lähes kaikissa tilanteissa alueilla (esim. pysyy sängyssä koko päivän; ei työtä, kotia tai ystäviä).
- 20 Joitakin vaaraa loukkaantua toisille tai itselleen (esim. Itsemurhayritykset ilman selkeää kuolemanodotusta; usein väkivaltaiset; maaninen kiihottuminen) tai joskus vähäisen henkilökohtaisen hygienian noudattamatta jättäminen (esim. Tiputtelu) uloste) tai merkittävä viestinnän heikkeneminen (esim. hyvin epäjohdonmukainen tai mykkä).
- 10 Pysyvä vaara vakavan loukkaantumisen tekemisestä itselleen tai muille (esim. Toistuva väkivalta) tai jatkuva kyvyttömyys ylläpitää vähäistä henkilökohtaista hygieniaa tai vakava itsemurhatoimenpide, jossa odotetaan selvästi kuolemaa.
- 0 Riittämätön tieto
Tämä artikkeli on vain informatiivinen, Psychology-Onlinessa meillä ei ole valtaa tehdä diagnoosia tai suositella hoitoa. Kutsumme sinut menemään psykologin luokse hoitamaan tapaustasi.
Jos haluat lukea lisää artikkeleita, jotka ovat samanlaisia kuin nykyaikaiset luokitukset: DSM ja ICD 10, suosittelemme, että kirjoitat Aikuisten psykopatologian luokkaamme.